Jere Teutari, 44, aloitti triathlonin harrastamisen 7 vuotta sitten. Laji oli vielä silloin pienen, kovakuntoisen piirin harrastus. Maraton-juoksuakin pidettiin tuolloin hiukan extreme-puuhana, kun taas nykään ultrajuoksuharrastuskin kuulostaa ihan tavalliselta. Tällä hetkellä lajin suosio on kovassa nousussa ja Suomessa järjestetään jälleen ensi kesänä lukuisia triathlon-kilpailuja.



Kuten monet, myös Jere aloitti matkansa triathlonistiksi juoksuharrastuskipinästä.

– Vuonna 2005, kun esikoiseni oli syntymässä, aloin miettiä uusiksi liikuntaharrastuksiani. Olin pelannut sitä ennen lähinnä joukkuepallopelejä, jalkapalloa ja salibandyä. Totesin, että pienen lapsen synnyttyä ei voi olla kuuteen asti töissä ja mennä sen jälkeen vielä joukkuetreeneihin. Päätin kokeilla ajankäytöltään joustavampia yksilölajeja.

Kestävyysurheilun aloittamiseen Jereä sysäsi myös silloin TV:ssä pyörinyt Elixir-ohjelma, jossa seurattiin muun muassa Risto Kaskilahden valmistautumista Finlandia-hiihtoon. Vaikka Jere oli aktiiviliikkuja, juoksuharrastus oli hänelle uutta.

– Ostin kokeeksi juoksulenkkarit, ja ajattelin, että jos jo ensimmäisellä kerralla vihaan juoksemista, heitän ne menemään. Elixirstä olin oppinut, että pitää aloittaa hitaasti. Aloitin niin hitaasti, että mummot vetivät kirjaimellisesti rollaattorin kanssa ohi. Mutta lenkkikokemus oli hyvä ja harrastus jatkui, Jere nauraa. Triathlon on saanut uusia harrastajia luontevasti sekä innokkaista kilpapyöräilijöistä, että maraton-harrastajista. Se on monille se seuraava itsensä haastamisen aste. Kuten tiedetään, triathlon ei kuulu helpoimpiin lajeihin, sillä urheilijan täytyy hallita sekä uinti, pyöräily että juoksu. Kisat kestävät parhaimmillaan täysmatkassa eli Ironmanissa puolikin vuorokautta. Etenkin pidempien matkojen fyysinen ja henkinen rasitus ovat isoja haasteita, samoin oikeanlainen ravinto ja kisatankkaaminen.



Noudattamalla harjoitusohjelmaa, treenaamalla etenkin uinnin tai ylipäätään itselleen heikoimman lajin tekniikkaa, sekä rakentamalla rauhassa kuntoa ja kestävyyttä on triathlon kuitenkin täysin saavutettava tavoite.

– Juoksin itse aluksi muutaman maratonin ja ympärillä alkoi olla ihmisiä, joille triathlonista oli tullut se seuraava juttu. Epäröin alkuun, etten olisi tarpeeksi vahva uimari. Päätin kuitenkin antaa uinnille mahdollisuuden ja katsoin youtubesta tekniikkavinkkejä. Pyöräily olikin houkuttelevinta, sillä olin ajanut nuorempana paljon maantiepyörällä ja sittemmin maastopyörällä. Seuraavana keväänä 2010 ostin käytetyn maantiefillarin ja kesällä osallistuin ensimmäisiin triathlon-kisoihini, Jere kertoo.

Jerenkin korostama yhteisöllisyys on triathlon-piireissä poikkeuksellisen vahvaa ja osa lajin viehätystä. Triathlon-seurojen järjestämät yhteisharjoitukset ovat aloittelijoille isoksi avuksi. Myös kokeneempien vinkit tulevat alussa kinkkiseltä vaikuttavassa lajissa tarpeeseen.

– Alussa treenailin itsekseni. Laji oli pieni, eikä silloin ollut paljon tietoakaan saatavilla, toisin kuin nyt, kun internet on täynnä erilaisia harjoitusohjelmia. Pyöräilin alkuun pitkiä matkoja, kävin lenkeillä ja sain valmistautumiskokemusta maratoneille treenaamisesta. 2011 tapasin kaverin, joka esitteli minulle Helsinki Triathlon -seuran, ja sitä kautta aloitin uintitunnit.

Triathlon-kilpailuissa on omat sarjansa ammattilaisille ja aktiivisille harrastajille. Matkoja on neljä eri pituutta. Triathlonin henkeen kuuluu vahvasti se, että kenenkään ei tarvitse hävetä itseään. Kaikki ovat tasavertaisia kamppailijoita - kunnosta ja välineistä riippumatta.

– Ensimmäiset kisani, Helsinki Triahlonin järjestämä Rykäsy 2010, jännittivät todella paljon. Katsoin netistä kisaohjeita ja selvitin reitit etukäteen, joten tiesin miten toimitaan. Kisapaikalla myytiin märkäpukuja ja päätin ostaa myös sellaisen. Mutta kuten monille ensikertalaisille käy, kisojen uintistartti oli treeneihin verrattuna shokki. Kun porukka lähetetään matkaan, olo on kuin menisi jonkinlaiseen pesukoneeseen. Tulee aloitettua liian kovaa ja silloin henkeä alkaa ahdistaa. Voimat tuntuivat loppuvan jo sadan metrin jälkeen, mutta lopulta selvisin nuo 750 metriä maaliin.



Pyöräilyosuus ja juoksu menivätkin hyvin. Useimmat triathlonistit harjoittelevat monta tuntia viikossa ja harjoitukset ovat fyysisesti rankkoja. Etenkin perheelliselle se aiheuttaa haasteita.

– Perheellisen pitää olla hiukan itsekäs, sillä triathlon vaatii paljon aikaa. Laji on siinä mielessä harrastus perheellekin, vaikka he eivät itse harrasta sitä fyysisesti. Triathlon-harrastuksen pitää olla yhteinen päätös, etenkin jos toinen ei harrasta kestävyysharjoittelua ollenkaan, Jere sanoo.

Lyhyemmillä matkoilla kokemusta saatuaan Jere otti tavoitteekseen ensimmäisen täysmatkan kisansa vuodelle 2013.

– Kaverini olivat lähdössä jo edellisenä vuonna Floridan Ironiin ja ilmoittauduin heidän mukanaan koemielessä Pajulahteen täysmatkan mittaiselle treenileirille. Matka meni heittämällä läpi jo siellä. Nykyisin, nyt neljän vuoden ajan, vedän kerran vuodessa läpi täysmatkan ja lisäksi tulee juostua yksi tai kaksi puolimatkaa sekä lyhyempiä lyhyempiä perus- sekä sprinttimatkoja, molempia pari. Täytän tänä vuonna 45 vuotta ja pääsen uuteen sarjaan. Jos saan Havaijin Ironmanin MM-kisoihin tarvittavan sijoituksen, niin lähden sinne, mutta se ei ole mikään edellytys kiinnostukselleni.

Fyysinen triathlonille treenaaminen muodostuu tasapai­­­n­oi­sesta yhdistelmästä sekä tekniikka- että kestävyysharjoittelua.

– Nyt, kun olen treenannut yli 10 vuotta, niin itselläkin on tietoa siitä, miten asiat pitää hoitaa. Käyn viikoittain uintivalmennusryhmässä ja tuttu kestävyysvalmentaja on auttanut sovittamaan muutamia avaintreenejä omaan elämäntilanteeseeni. Lisäksi työpaikkani personal trainer auttaa kehon tasapainoasi­oissa, keskivartalon lihasten vahvistamisessa ja hengitystekniikassa kerran viikossa. Itselleni sopii sellainen harjoitusfilosofia, että tehoharjoittelu sujuu melko pienellä ajankäytöllä ja peruskunto rakentuu rennoilla lenkeillä arkena ja viikonloppuina.



Triathlon-harrastus ei ole pelkkää fyysistä treeniä vaan rankka laji vaatti myös oikeanlaista ravitsemustietoutta sekä riittävää palautumista ja lepoa.

– Tiedän ravintoasioita selvittäneenä, mikä olisi optimaalinen ravinto itselleni, mutta haluan, että elämässä on sijaa myös joustaa ruokavaliossa. Nyt pinnalla olevat lepo ja palautuminen ovat myös itselleni entistä tärkeämpiä. Koitan pitää kiinni 8 tunnin yöunista. Lajin myötä oman kropan fyysinen tuntemus on parantunut huikeasti ja on paljon helpompi tunnistaa oman jaksamisensa rajoja, Jere kertoo.

Kesävyysurheilun kuningaslajia harrastavia yhdistää intohimo. Äärisuorituksiin venyminen on palkitsevaa, mutta moni kokee triahlonin ennen kaikkea isompana kehyksenä elämässään.

– Triathlonin on minulle elämäntapa. Itselleni tärkeintä on kehittyä sen kautta johonkin suuntaan. Jos kisoissa ei tule huippuaikaa, oppii kuitenkin treenaamisesta, kisasta ja itsestään, Jere sanoo.