Lines, jumps & drops
Talvi ja lumen peittämät mäet ovat kulman takana. Oletko sinäkin kiinnostunut vapaalaskusta? Kaksi maailmanmestaria Peak Performancelta tarjoavat vauhdikasta inspiraatiota.
Henrik Windstedt
Ikä: 34 vuotta
Meriitit: Muun muassa kuusi voittoa extreme-PM-kisoissa (Scandinavian Big Mountain Championships) ja voitto arvostetussa Freeride World Tourissa (FWT).
Motto: Aseta tavoitteita, mutta älä unohda pitää hauskaa.
Vaikka vapaalasku on epäilemättä yksi kaikkein vaikeimmista urheilulajeista, Henrikin mielestä se sopii kaikille. Sen kokeilemiseksi ei tarvitse olla extreme-laskettelija.
– Jos pitää itsensä haastamisesta, haluaa lisätä laskettelun vaikeustasoa ja kokea mahtavan tunteen, niin silloin tätä pitää kokeilla, hän sanoo ja jatkaa:
– Jos pehmeää lunta on paljon, yritä löytää pieni kieleke, josta voit hypätä. Kun hyppäät pieneltä kielekkeeltä, laskeutumisen ei tarvitse olla täydellinen. Laskeutumista voi viilata niin pitkään, että se on riittävän pehmeä.
Jotta kielekkeeltä hyppääminen onnistuu turvallisesti, on tärkeä pitää tekniikka mielessä. Tämä koskee sekä ammattilaisia että amatöörejä. Lisäksi on tärkeä ottaa huomioon pudotuksen jyrkkyys. Henrikin mukaan laskeutuminen on tärkeintä, minkä vuoksi hän etsii aina kielekkeitä, jotka ovat sekä tasaisia että jyrkkiä. Mitä jyrkempi sen parempi, sillä silloin laskeutumisalustan ei tarvitse olla pehmeä. Hänen mukaansa myös nopeus on tärkeää kielekkeeltä hypätessä, sillä silloin hypyn ajoittaminen on helpompaa ja hyppyä on helpompi kontrolloida. Parhaat edellytykset syntyvät, kun kieleke on hieman laskeutumispaikkaa jyrkempi, mutta ei kuitenkaan pystysuora. Jos kieleke on pystysuora, hyppääjän on pudottautuva suoraan alaspäin, ja jos laskeutumispaikka ei ole suunnilleen 90 asteen kulmassa, laskeutumisen suorittaminen on vaikeaa.
Henrik muistelee saaneensa paljon inspiraatiota laskettelufilmien uskaliaista stunteista 90-luvun loppupuolella ja 2000-luvun alkupuolella. Ne vaikuttivat sekä hänen hyppytekniikkaansa että uraansa.
– Ruotsin vapaalaskutähti Jesper Rönnbäck osasi laskeutua erityisen pehmeästi. Myös kanadalainen Hugo Harrisson oli hyvä siinä. Yhdysvaltain Seth Morrisonia ja Ranskan Seb Michaudia oli myös ilo katsoa – kumpikin osasi päättää osan suurimmista hypyistään täydellisiin laskeutumisiin.
Kielekkeeltä hyppääminen on laskettelun äärimmäistä aivojumppaa: se vaatii taitoa ja täydellistä keskittymistä. Kielekkeeltä laskeminen on laskelmoitu riski joka kerta, ja etenkin kilpailuissa kuopat ovat laskettelijoiden suurin pelko.
– Niitä syntyy, kun valittavana ei ole riittävästi hyviä kielekkeitä ja useamman laskettelijan on hypättävä samalta kielekkeeltä. Vähän huonommin laskeutuvat laskijat muodostavat suuren kraatterin. Uskokaa minua, sellaiseen ei halua laskeutua, Henrik varoittaa.
Henrikille tämä on kuitenkin yksi niistä asioista, jotka vetävät häntä kielekkeille – pieni laskeutumiseen liittyvä epävarmuus, joka pitää hänet hereillä ja varmistaa, että hän elää sataprosenttisesti nykyhetkessä. Ja pudotuksen herättämä tunne on upea – mitä korkeampi pudotus, sen parempi. Mikä on hänen suurin pudotuksensa tähän asti? Korkein kieleke, jolta Henrik on hypännyt, sijaitsee hänen kotikaupungissaan Åressa. Kyse on Högsta-nimisestä hypystä itäisessä kuilussa. Sen korkeus on 15–18 metriä ja hypyn pituus on noin 35 metriä. Kyseessä on suuri hyppy mille laskettelijalle tahansa, mutta Henrikille se on kuitenkin tuttua kauraa. Ja olemme varmoja, että hänellä on vielä paljon annettavaa lajille.
Kristofer Turdell
Ikä: 27 vuotta
Meriitit: Kristoferin vaikuttava lasku hänen ensimmäisessä FWT-kisassaan (Freeride World Tour) teki hänestä
suosikin vuoden 2017 mestaruussarjassa – hän voitti yhden osakilpailun ja tuli kokonaistuloksissa kolmanneksi!
Motto: Ole kuin tunturikoivu: helppo taivuttaa, mutta mahdoton katkaista.
– Jotta Freeride World Tourissa voi menestyä, kilpailijan on oltava erittäin valmistautunut ja pystyttävä laskemaan parhaalla tasollaan joka kerta, hän korostaa.
Lähtöporttien, rajoitusten ja ohjeiden puuttuminen sai Kristoferin kokeilemaan vapaalaskua. Hän piti myös siitä, että vapaalaskussa voi tehdä omia päätöksiä ja miettiä, mitä kannattaa tehdä ja minne päin vuorta kannattaa laskea. Kyse ei ollut mistään hetken mielijohteesta, mutta eräänä päivänä hänestä tuntui, etät hänen pitäisi kokeilla Freeride World Touria. Kisan jälkeen hän oli vakuuttunut. Vapaalaskusarja oli paitsi hauska ja upea tapa haastaa omat laskettelutavat myös hyvä tapa opetella kilpailemaan – oppia lukemaan vuorenseinämiä, valitsemaan oikeat reitit ja kehittämään visualisointikykyjä.
– Kilparinteellä ei saa käydä ennen kilpailun alkamista. Sen sijaan rinnettä saa katsoa alhaalta ja siitä saa ottaa kuvia. Sen jälkeen pitää yrittää hahmottaa, miltä rinne näyttää ylhäältä katsottuna ja laskun aikana.
Se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta maailman tällä hetkellä kolmanneksi paras vapaalaskija osoitti nopeasti, että hänen taitonsa riittävät siihen: sarjan järjestäjät kuvailevat häntä vahvaksi ja joustavaksi laskettelijaksi, joka saa kaiken näyttämään helpolta.
– Tärkeintä minulle on seurattavuus. Pyrin määrittämään, mikä reitti on vaikein, mutta jota pitkin voi kuitenkin laskea pehmeästi alas. Etsin rinteeltä asioita, joihin voi törmätä, ja yritän painaa ne muistiin. Sen jälkeen yritän luoda reitin, minkä jälkeen minulla on yleensä kaksi tai kolme vaihtoehtoa.
On hyvä, että on valinnanvaraa, ja mitä enemmän vaikeasta kilpailurinteestä tietää, sitä parempi – olipa kyse sitten lumiolosuhteista, kielekkeiden koista, laskeutumiskulmista tai maamerkeistä. Kilpailun aikana on pidettävä silmällä, mitä ympäristössä tapahtuu. Kristofer on muun muassa vaihtanut reittiä nähtyään muiden laskijoiden laskuja.
– Esimerkiksi Verbierissä näin lumilautailijan, joka osui suuriin kiviin paikassa, jossa olin suunnitellut tekeväni viimeisen hyppyni. Sen vuoksi päätin valita vaihtoehtoisen reitin. Jos tekee virheen tai eksyy matkan varrella, on hyvä tuntea ympäröivä maasto.
Mikä vie meidät takaisin Fieberbrunnin lähtöpaikalle. Laskun tärkein kohta oli ylärinteessä, jossa Kristofer aikoi hypätä suurelta kielekkeeltä.
– Saavuin rinteen jyrkimpään kohtaan ja halusin hypätä ensin pieneltä kielekkeeltä lisäpisteiden keräämiseksi. Laskeutumisen jälkeen minun oli hidastettava hieman ennen suunnan ottamista kohti suurempaa kielekettä. Tiesin myös, että laskeutumisessa oli pientä jäisyyttä, mikä merkitsi sitä, että lumi ei ollut erityisen pehmeää.
Laskeutuminen ei ehkä ollut pehmeä, mutta Kristofer onnistui siinä täydellisesti. Hän osoitti jälleen kerran olevansa vahva laskija, joka saa kaiken näyttämään helpolta. Riittävän helpolta palkintokorokkeelle nousemiseksi. ”Mitä teen täällä?” Voitan, tietenkin.