Maagista maastopyöräilyä
Maastopyöräily Alpeilla on unohtumaton elämys – ei pelkästään aikuisille vaan myös lapsille. Matkustimme Verbieriin ja palasimme kotiin monta kokemusta rikkaampana.
Monien muiden hiihtokeskusten tavoin Verbier on panostanut reilusti myös kesään ja pyöräilyyn. Se on teoriassa yksinkertaista, mutta monet kohteet ovat epäonnistuneet sen toteuttamisessa. Jos nimittäin on tarkoitus houkutella kokonaisia perheitä – samaan tapaan kuin talviaikaan – on ajateltava oikeita asioita. Ja ennen kaikkea kehitettävä oikeita asioita. Rakentamalla edistyneitä ja vaikeita pyöräilyreittejä voi houkutella vain eliittipyöräilijöitä. Alamäkipyöräilyn tarjonnan yleisenä tavoitteena on tarjota elämyksiä koko perheelle, samaan tapaan kuin laskettelun talvella. Siksi on ajateltava laaja-alaisesti, mutta ei liian vaikeasti. Suurena esikuvana on Whistler Kanadassa, jossa on viime vuosina ollut kävijöinä yhtä paljon maastopyöräilijöitä kuin laskettelijoita. Useimmat kohteet ovat hakeneet inspiraatiota Whistleristä jossain muodossa. Ympäri maailmaa löytyy nyt useita vastaavia pyöräilykohteita, joista muutamat ovat todella hyviä.
Olemme Fontanetin huipulla hieman yli 2 000 metrin korkeudessa. polkupyöräilijöiden joukko on monipuolinen. Päällisin puolin useimmat näyttävät samanlaisilta – suojia koko kehossa ja kunnon pyörät. Mutta kypärien takaa löytyy aikuisia ja lapsia. Aloittelijoita ja ammattilaisia. Tyttöjä ja poikia. Yksinään tai ryhmässä. Tunnelma on hyvä ja vinkkejä tarvitsevia autetaan auliisti. Ensimmäistä kertaa paikalla olevat käyttävät usein opasta. Se on hyvä idea, koska normaalilla pyörällä ja normaalissa maastossa pyöräily on kovin erilaista kuin alamäkipyöräily melkein moottoripyörään verrattavalla ajopelillä – moottoria lukuun ottamatta. Aloitamme 2,2 kilometrin reitistä, jonka nimi on Rôdze.
Se on rakennettu kokonaan käsityönä ja sisältää 65 mukavaa, erikokoista ja hyvin muotoiltua hyppyä. Heti ensimmäisten hyppyrien jälkeen ymmärtää, että reitti on ammattilaisten rakentama. Se on tärkeää, jos halutaan houkutella laajaa kohderyhmää ja panostaa erityisesti ihan tavallisiin pyöräilijöihin. Kun reitin suunnittelusta on vastannut joku asiansa ymmärtävä, se voidaan rakentaa niin, että hypyt toimivat lähes kaikille. Erona on vain, että tottumattomat pyöräilijät voivat rullata rauhallisemmin, kun hyppyri tuntuu pelottavalta, mutta kokeneet voivat nauttia ilmalennosta useamman nyppylän yli kerralla. Rôdze ei kuitenkaan ole aloittelijoiden reitti, vaan se on saanut vaikeusluokituksekseen punaisen värin. Tästä reitistä saa siis ilon irti, jos tuntee olonsa suhteellisen turvalliseksi pyörän selässä. Muussa tapauksessa nämä 65 käsin rakennettua hyppäystä voivat muuttua unelmasta painajaiseksi.
Muutamaa tuntia myöhemmin olemme käyneet läpi kaikki muut paitsi mustat reitit ja pidämme tauon maistuvan soppalounaan merkeissä. Ruokapaikka on lähes 2 000 metrin korkeudessa ja näköalat ovat majesteettiset. Paikka houkuttelee myös lentokoneista kiinnostunutta väkeä, sillä ulkopuolella oleva niitty toimii pienkoneiden laskeutumispaikkana. Kiitorata ei ole pitkä, mutta riittävän jyrkkä, jotta laskeutuvat koneet saavat jarrutusta laskeutuessaan ylämäkeen. Lähtevät koneet saavat kaasuttaa kunnolla alamäkeen, koska jo 250 metrin päässä edessä on jyrkänne ja kone on ilmassa, halusipa pilotti sitä tai ei. Jos vauhti on siinä vaiheessa riittävän kova, kantavuus riittää koneelle. Muussa tapauksessa käy huonosti. 
Järkevä asenne ennen kieltoja
Lounaan jälkeen nostamme satuloita, kiristämme jousitusta ja valmistaudumme pyöräilemään vaellusreittiä pitkin seuraavaan laaksoon. Varsin pian kohtaamme joukon vaeltajia ja valmistaudun pyytämään anteeksi. Mutta se ei ole tarpeen, sillä vaeltajat ehtivät ensin ja olen hieman yllättynyt. Oppaamme selittää, että pyöräily on ollut sallittua vaellusreiteillä jo muutaman vuoden ajan. Säännöt ovat yksinkertaiset. Pyöräilijä jarruttaa hyvissä ajoin ja ilmoittaa itsestään kiltillä huudolla, jotta vaeltajat eivät pelästy. Vaeltajat asettuvat sivuun, kun pyöräilijöitä tulee. Yksinkertaista, mukavaa ja toimivaa. Kun vaellusreitit on avattu pyöräilijöille, Verbierin läheisyydessä on lähes 500 kilometriä merkittyjä polkuja nautittavaksi. Ainoa pyöräilijöitä häiritsevä tekijä voi olla lehmien laitumet, joissa pyörän voi joutua nostamaan aitojen yli. Koska lehmiä on paljon ja ne jakavat välillä polut ihmisten kanssa, reitiltä löytyy myös lehmänkasoja. Kun olemme viettäneet koko päivän vaihtelevan pyöräilyn merkeissä, saavumme Fer à Chevaliin. Se on klassinen paikka, joka on vuosikausia kerännyt hyväntuulisia laskettelijoita juttelemaan päivän kokemuksista ylisuurten pizzojen äärelle.
Seuraava päivä aloitetaan Médran Sports -liikkeessä, joka on yksi Verbierin suurimmista polkupyöräliikkeistä. Vaihdamme siellä välineet sellaisiksi, jotka soveltuvat paremmin polkuajoon, jota aiomme harrastaa tämän päivän ajan. Viitisenkymmentä laadukasta vuokrapyörää on tyylikkäässä rivissä ja toteamme laadun olevan kauttaaltaan korkeaa.
– Ei ole mitään järkeä pitää valikoimassa pyöriä, jotka eivät toimi kunnolla, siitä ei kukaan ilahdu, sanoo yksi mekaanikoista.
Ymmärrän ja olen täysin samaa mieltä. En vain ole tottunut näkemään vuokrapyörien valikoimaa, joka on lähes kilpailutasoa. Vaikka pyöräilijät ovat tervetulleita hisseihin, tarjolla on myös parikymmentä sähköpyörää. Mekaanikkomme selittää, että sähköpyörien suosio on räjähtämässä ja asiakkaina on kaikkea aloittelijoista ja kuntoliikkujista asiakkaisiin, jotka liikkuvat mielellään vuorilla, mutta kärsivät vaivoista jotka rajoittavat tavallista liikkumista. Apumoottori antaa heillekin mahdollisuuden nauttia alppipyöräilystä. 
Kun kaikki toimii
Vietettyämme muutaman päivän Verbierissä siirrymme autolla Saint Lu-ciin Val d´Anniviersin laaksossa, joka kuuluu Valaisin kantoniin. Jos Verbier on suuri ja ylellinen paikka, Saint Luc on lähes sen vastakohta. Ainakin mitä tulee kokoon ja näyttävyyteen. Mutta myös täällä satsataan alamäkipyöräilyyn. Ja alue on rakennettu rakkaudella ja osaamisella. Alueella on kolme eri vaikeusasteen reittiä, joista jokainen on 2,5 kilometriä. Se kuulostaa ehkä vähältä, mutta emme kyllästy, vaikka tahkoamme hissillä ylös ja pyörällä alas monta tuntia.
Iltapäivällä suuntaamme Weisshorn-hotelliin. Paikan historia ulottuu 1800-luvun lopulle ja hotelli on selviytynyt tulipaloista, lumivyöryistä ja henkilökohtaisista tragedioista. Weisshorn sijaitsee 2 337 metrin korkeudessa ja näköalat ovat henkeäsalpaavan upeat. Hotellissa näkyy edelleen selkeästi vanha englantilainen tyyli ja ruoka on laadukasta. Kaikille vieraille on yhteistä se, että he ovat tulleet paikalle kävellen tai pyöräillen. Lisäksi heille on yhteistä se, että he ovat saaneet kamppailla päästäkseen paikalle. Kovasti kamppailleille ja tavoitteensa saavuttaneille ihmisille on yhteistä se, että heidän kanssaan on erittäin mukava viettää aikaa. Tämä koskee myös lapsiamme, jotka olivat todella huonotuulisia ja väsyneitä kiivettyämme kolme tuntia korkeassa lämpötilassa. En ole koskaan ennen nähnyt poikaani niin väsyneenä ja ärtyneenä. Mutta en ole myöskään koskaan nähnyt häntä niin kiitollisena ja iloisena kuin saatuaan litran jääkylmää Coca Colaa.
Parin tunnin tauon jälkeen lähdemme Weisshornista ja suuntaamme alas laaksoon päin vanhaa vaellusreittiä pitkin. Mattiaksen rengas puhkeaa puolessa matkassa, enkä ole koskaan nähnyt kenenkään nauravan koko korjauksen ajan niin kuin Mattias. Hieman myöhemmin on Christianin vuoro pysäyttää koko porukka, tällä kertaa luisusta johtuvan väsymyksen takia.
– En ole koskaan luistattanut pyörää näin paljon näin lyhyessä ajassa, Christian sanoo katsoen oikeaa etusormeaan ja hymyillen kuin lapsi.
Maa, johon voi luottaa
Jos Sveitsistä voi sanoa jotakin yleistä, niin se on maa, jossa kaikki toimii ja rakenteet ovat sellaisia, joihin olemme tottuneet. Jos junan sanotaan lähtevän 10.15, se lähtee 10.15. Jos hissin sanotaan avaavan 09.00, se avaa 09.00. Jos voidaan yleistää, niin käsitykseni mukaan pohjoismaalaiset pitävät yleensä siitä, että asiat toimivat. Jos siis ajattelet Sveitsiä, olet kuin Pohjoismaissa, mutta 4 000 metriä korkeiden vuorten ympäröimänä.
Pyöräilykokemukset Sveitsissä syntyvät siis sekä siitä, mitä on renkaiden alla, että siitä, mitä on ympärilläsi. Sveitsissä saa upeita elämyksiä molemmilta osin. Kaikki eivät tietenkään välttämättä pidä vuorista, mutta jos upeat ja näyttävät vuorenhuiput tekevät vaikutuksen sinuun, et voi löytää juuri tämän upeampia paikkoja.