Vuorijuoksun nosteessa
Mira Hämäläinen-Iho vaihtoi maantiemaratonit polkujuoksuun vuoristomaisemissa. Tänä vuonna hän on yksi Suomen polkujuoksun MM-joukkueesta.
Kestävyysurheilubuumi ja elämysten etsiminen luonnon helmasta ovat saaneet aikaan melkoista kuhinaa vaellusreiteille. Reppu selässä vastaan pyyhältävä juoksija harrastaa luultavimmin polkujuoksua eli trail runningia. Vuoristoseuduilla puhutaan vuorijuoksusta. Tavallisesta maastojuoksusta poiketen lajia harrastetaan vaellus- ja retkeilyreiteillä, joissa on suuria nousuja ja laskuja. Ja kun maastojuoksussa kilpailumatkat ovat melko lyhyitä, kilpaillaan polku- ja vuorijuoksun arvostetuimmissa kisoissa useimmiten ultrapituisilla, noin 50 - 160 ja kilometrin ja jopa pidemmillä matkoilla.
Reittien huikeat maisemat ja luonnonläheisyys houkuttelevat koko ajan enemmän ja enemmän harrastajia lajin pariin. Pehmeä juoksualusta on myös lempeämpi nivelille. Kestävyyslajeista innostuneet saavat polkujuoksusta myös uudenlaisia haasteita. Polkujuoksu vaatii tasapainoa sekä juoksurytmin vaihdoksia maaston muotojen ja polun teknisyyden mukaan. Tämä taas vaatii ja kehittää lihaskuntoa monipuolisemmin kuin maantiejuoksu. Nyt 37-vuotias Mira Hämäläinen-Iho törmäsi ensimmäistä kertaa polkujuoksuun kaksi vuotta sitten Kanarian saarten Maspalomasissa. Lentoemäntänä työskentelevä Mira pakkaa työmatkoile aina mukaan juoksuvarusteensa ja niin myös sillä kertaa.
– Lähdin aamulenkillä juoksemaan alas majakalle ja katselin, kuinka harvakseltaan tuli vastaan juoksijoita, joilla oli juoksunumerolaput ja juoksuliivit päällä. Espanjalaiselta kilpailijalta selvisi, että kyseessä oli jonkinlainen maraton.
Itsekin useita maratoneja juossut Mira tunnisti lentokoneessa erään matkustajan kävelytyylistä, että tämä oli osallistunut juoksukisaan ja kysyi miten kisa oli mennyt. Silloin selvisi, että kyseessä oli Trans Gran Canaria –trailrunning –kisa. Kyseinen kisailija oli juossut 82-kilometrin matkan. Kisoissa ilmoitetaan myös vertikaalinen nousu matkan lisäksi ja se oli ollut 4300 metriä. Tuohon samaan kisaan Mira osallistui itse nyt kaksi vuotta myöhemmin. Miralla liikunta on aina ollut osa elämää. Nuorena Miran laji oli kilpamelonta ja hän osallistui muun muassa nuorten MM-kisoihin 18-vuotiaana. Opiskeluaikoina ja työelämän alettua liikunta jäi kilpaurheiluvaihetta vähäisemmälle, mutta on kuitenkin aina kulkenut mukana. Ensimmäisen maratoninsa Mira juoksi kymmenen vuotta sitten ja nyt niitä on takana kymmenen. Kun syksyllä 2015 Mira juoksi maratonissa oman ennätyksensä aikaan 3 tuntia 12 minuuttia, oli hänellä kaksi vaihtoehtoa: joko alkaa treenata niin paljon, että seuraava aikatavoite olisi alle 3 tunnin tai etsiä uudentyyppisiä haasteita.
Kanarialla näkemänsä vuorijuoksukilpailun jäätyä mieleen, Mira päätti osallistua ensimmäiseen 31-kilometrin polkujuoksukilpailuunsa vuosi sitten Rukan Karhunkierroksella. Kisamatkan jälkeen kipinä vain kasvoi.
– Pari kuukautta myöhemmin näin mainoksen, jossa suomalaisporukka, joka oli lähdössä Alpeille kiertämään Mont Blancia, etsi lisää jäseniä ja pääsin mukaan. Juoksimme 40 kilometrin päiväetappeja ja yhteensä 160 kilometriä. Reitti noudatteli samaa kuin Tour du Mont Blanc-kilpailussa juostaan. Mukaansatempaava porukka, innostava kokemus sekä kokeneemmilta harrastajilta saadut harjoitteluvinkit sysäsivät Miraa edelleen eteenpäin. Maratonit ovat nyt saaneet jäädä ainakin hetkeksi ja Mira keskittyy polkujuoksukisoihin
treenaamiseen.
– Kilpaurheilutaustastani johtuen katumaratoneissa tuijotin vain juoksuaikaani. Vuoristossa on rennompaa, kun ei pysty maaston takia menemään koko aikaa täysillä. Vahvuuksiani on kova vauhti ja ohittelu ylämäissä. Kehityttävää taas on teknisissä alamäissä, joissa on paljon juuria ja mutkia. Mutta aina kun onnistun sellaisella pätkällä taputan itseäni tyytyväisenä selkään.
Maratonilla Mira oli oppinut tietämään viiden minuutin haarukalla oman juoksuaikansa niin huonona kuin hyvänäkin kisapäivänä, koska yllättäviä tekijöitä ei juurikaan ollut. Vuorilla taas maasto tuo yllätyksiä ja korkeuserojen takia tahti on hitaampaa. Ultramaratonin pituiseen matkaan voi mennä siellä puoli vuorokautta ja pidempäänkin.
– Kun lähdin 82-kilometrin matkalle Trans Gran Canaria –trailrunning -kisassa, oli tavoitteeni tulla maaliin vain ennen pimeää. Kisa alkoi aamulla seitsemältä ja pimeää tulee illalla seitsemältä. Yllättäen menikin aika paljon paremmin ja aikani oli lopulta 11 tuntia 7 minuuttia. Olin kisassa seitsemäs.
HARJOITTELUSSA MIRA ON huomannut omalla kohdallaan tärkeäksi peruskestävyyslenkkeilyn lisäämisen.
– Kun maratonissa olin tottunut juoksemaan kolme tuntia, piti nyt jaksaa yli tuplasti pidempään. Pidensin parin tunnin peruskuntolenkkini 3-4 tuntiin ja siirryin polkuisen metsämaastoon. Opin, että on todella tärkeää muistaa myös lepo. Viime keväänä intoilin itse treenien kanssa liikaa ja sen seurauksena olin jatkuvasti flunssassa. Harjoitusmääriä kannattaa siis ehdottomasti lisätä hitaasti.
Kun Miralta kysyy, mitä muuta aloittelijan kannattaa muistaa, hän kehottaa satsaamaan liukkaassa maastossa pitäviin polkujuoksukenkiin. Seikkailumielestä ja muutamasta muustakin apuvälineestä on Miran kokemuksesta hyötyä.
– Itse onnistuin kerran eksymään Nuuksiossa, kun olin lähtenyt liikkeelle ilman karttaa, puhelimen vara-akkua, evästä ja juotavaa. Ne on siis syytä pitää aina mukana, jos reitti ei ole täysin tuttu, Mira vinkkaa hymyillen. Helsingissä Mira treenaa usein siellä, missä monet muutkin polkujuoksijat: Malminkartanon portaiden viereisessä maastossa.
– Treeniä kutsutaan näissä piireissä tunkkaamiseksi. Se tarkoittaa sitä, että mäkeä mennään mahdollisimman monta kertaa rauhassa ylös ja alamäkiosuudet juostaan.
Myös Lapissa lomaillessaan Mira treenaa ylämäkiharjoittelua hiihtämällä ja juoksemalla Rukalla. Polkujuoksijoita yhdistää rakkaus luontoon, erilaisiin kestävyysurheilulajeihin, sekä sopiva hulluus. Lajin suosio on nousussa ympäri maailman. Yhdysvalloissa se on iso juttu, samoin Alppimaissa. Kovia juoksijoita tulee etenkin Ranskasta ja varsinkin naisten puolella Ruotsista. Myös Aasiassa buumi on nousussa ja esimerkiksi Hong Kongissa järjestetään nykyisin yksi arvostetuista kisoista.
Mira uskoo, että nyt kun tuntee jo jaksamistaan, jatkossa pidemmätkin matkat tulevat kiinnostamaan. Sen lisäksi jokainen kisapaikka maisemineen ja maastoineen on uniikki kokemus.
Elokuussa Mira osallistuu UTMB:n vuorijuoksuun Mont Blancin huikeissa maisemissa. OCC –matka pitää sisällään 56 km reitin ja 3500 metriä nousua. Arvostetuimmat kisat ovat kuitenkin niin suosittuja, että niihin osallistumiseen tarvitaan paitsi kokemusta muista kisoista, myös ripaus onnea.
– Jotta voi päästä mukaan Tour du Mont Blancille on kerättävä ensin edeltävänä vuonna toisista vuorijuoksukisoista pisteitä. Pisteillä pääsee osallistumaan arvontaan, jossa voi voittaa itselleen kisapaikan. Sain viime syksynä Italiassa juoksemassani kisassa minimipisteet, joilla pääsin mukaan kisan osallistumisarvontaan. Nyt tammikuussa tuli tieto, että onnetar oli suosinut, Mira iloitsee.
Haastattelun jälkeen selvisi vielä toinenkin upea uutinen. Mira edustaa Suomea polkujuoksun MM-kisoissa yhtenä 12 kilpailijasta.
Kisa juostaan 10.6. Badia Pratagliassa, Italiassa. Ultra-pituinen kilpailumatka on 49 kilometriä, jossa nousua on noin 2700 metriä.
Reittien huikeat maisemat ja luonnonläheisyys houkuttelevat koko ajan enemmän ja enemmän harrastajia lajin pariin. Pehmeä juoksualusta on myös lempeämpi nivelille. Kestävyyslajeista innostuneet saavat polkujuoksusta myös uudenlaisia haasteita. Polkujuoksu vaatii tasapainoa sekä juoksurytmin vaihdoksia maaston muotojen ja polun teknisyyden mukaan. Tämä taas vaatii ja kehittää lihaskuntoa monipuolisemmin kuin maantiejuoksu. Nyt 37-vuotias Mira Hämäläinen-Iho törmäsi ensimmäistä kertaa polkujuoksuun kaksi vuotta sitten Kanarian saarten Maspalomasissa. Lentoemäntänä työskentelevä Mira pakkaa työmatkoile aina mukaan juoksuvarusteensa ja niin myös sillä kertaa.
– Lähdin aamulenkillä juoksemaan alas majakalle ja katselin, kuinka harvakseltaan tuli vastaan juoksijoita, joilla oli juoksunumerolaput ja juoksuliivit päällä. Espanjalaiselta kilpailijalta selvisi, että kyseessä oli jonkinlainen maraton.
Itsekin useita maratoneja juossut Mira tunnisti lentokoneessa erään matkustajan kävelytyylistä, että tämä oli osallistunut juoksukisaan ja kysyi miten kisa oli mennyt. Silloin selvisi, että kyseessä oli Trans Gran Canaria –trailrunning –kisa. Kyseinen kisailija oli juossut 82-kilometrin matkan. Kisoissa ilmoitetaan myös vertikaalinen nousu matkan lisäksi ja se oli ollut 4300 metriä. Tuohon samaan kisaan Mira osallistui itse nyt kaksi vuotta myöhemmin. Miralla liikunta on aina ollut osa elämää. Nuorena Miran laji oli kilpamelonta ja hän osallistui muun muassa nuorten MM-kisoihin 18-vuotiaana. Opiskeluaikoina ja työelämän alettua liikunta jäi kilpaurheiluvaihetta vähäisemmälle, mutta on kuitenkin aina kulkenut mukana. Ensimmäisen maratoninsa Mira juoksi kymmenen vuotta sitten ja nyt niitä on takana kymmenen. Kun syksyllä 2015 Mira juoksi maratonissa oman ennätyksensä aikaan 3 tuntia 12 minuuttia, oli hänellä kaksi vaihtoehtoa: joko alkaa treenata niin paljon, että seuraava aikatavoite olisi alle 3 tunnin tai etsiä uudentyyppisiä haasteita.
Kanarialla näkemänsä vuorijuoksukilpailun jäätyä mieleen, Mira päätti osallistua ensimmäiseen 31-kilometrin polkujuoksukilpailuunsa vuosi sitten Rukan Karhunkierroksella. Kisamatkan jälkeen kipinä vain kasvoi.
– Pari kuukautta myöhemmin näin mainoksen, jossa suomalaisporukka, joka oli lähdössä Alpeille kiertämään Mont Blancia, etsi lisää jäseniä ja pääsin mukaan. Juoksimme 40 kilometrin päiväetappeja ja yhteensä 160 kilometriä. Reitti noudatteli samaa kuin Tour du Mont Blanc-kilpailussa juostaan. Mukaansatempaava porukka, innostava kokemus sekä kokeneemmilta harrastajilta saadut harjoitteluvinkit sysäsivät Miraa edelleen eteenpäin. Maratonit ovat nyt saaneet jäädä ainakin hetkeksi ja Mira keskittyy polkujuoksukisoihin
treenaamiseen.
– Kilpaurheilutaustastani johtuen katumaratoneissa tuijotin vain juoksuaikaani. Vuoristossa on rennompaa, kun ei pysty maaston takia menemään koko aikaa täysillä. Vahvuuksiani on kova vauhti ja ohittelu ylämäissä. Kehityttävää taas on teknisissä alamäissä, joissa on paljon juuria ja mutkia. Mutta aina kun onnistun sellaisella pätkällä taputan itseäni tyytyväisenä selkään.
Maratonilla Mira oli oppinut tietämään viiden minuutin haarukalla oman juoksuaikansa niin huonona kuin hyvänäkin kisapäivänä, koska yllättäviä tekijöitä ei juurikaan ollut. Vuorilla taas maasto tuo yllätyksiä ja korkeuserojen takia tahti on hitaampaa. Ultramaratonin pituiseen matkaan voi mennä siellä puoli vuorokautta ja pidempäänkin.
– Kun lähdin 82-kilometrin matkalle Trans Gran Canaria –trailrunning -kisassa, oli tavoitteeni tulla maaliin vain ennen pimeää. Kisa alkoi aamulla seitsemältä ja pimeää tulee illalla seitsemältä. Yllättäen menikin aika paljon paremmin ja aikani oli lopulta 11 tuntia 7 minuuttia. Olin kisassa seitsemäs.
HARJOITTELUSSA MIRA ON huomannut omalla kohdallaan tärkeäksi peruskestävyyslenkkeilyn lisäämisen.
– Kun maratonissa olin tottunut juoksemaan kolme tuntia, piti nyt jaksaa yli tuplasti pidempään. Pidensin parin tunnin peruskuntolenkkini 3-4 tuntiin ja siirryin polkuisen metsämaastoon. Opin, että on todella tärkeää muistaa myös lepo. Viime keväänä intoilin itse treenien kanssa liikaa ja sen seurauksena olin jatkuvasti flunssassa. Harjoitusmääriä kannattaa siis ehdottomasti lisätä hitaasti.
Kun Miralta kysyy, mitä muuta aloittelijan kannattaa muistaa, hän kehottaa satsaamaan liukkaassa maastossa pitäviin polkujuoksukenkiin. Seikkailumielestä ja muutamasta muustakin apuvälineestä on Miran kokemuksesta hyötyä.
– Itse onnistuin kerran eksymään Nuuksiossa, kun olin lähtenyt liikkeelle ilman karttaa, puhelimen vara-akkua, evästä ja juotavaa. Ne on siis syytä pitää aina mukana, jos reitti ei ole täysin tuttu, Mira vinkkaa hymyillen. Helsingissä Mira treenaa usein siellä, missä monet muutkin polkujuoksijat: Malminkartanon portaiden viereisessä maastossa.
– Treeniä kutsutaan näissä piireissä tunkkaamiseksi. Se tarkoittaa sitä, että mäkeä mennään mahdollisimman monta kertaa rauhassa ylös ja alamäkiosuudet juostaan.
Myös Lapissa lomaillessaan Mira treenaa ylämäkiharjoittelua hiihtämällä ja juoksemalla Rukalla. Polkujuoksijoita yhdistää rakkaus luontoon, erilaisiin kestävyysurheilulajeihin, sekä sopiva hulluus. Lajin suosio on nousussa ympäri maailman. Yhdysvalloissa se on iso juttu, samoin Alppimaissa. Kovia juoksijoita tulee etenkin Ranskasta ja varsinkin naisten puolella Ruotsista. Myös Aasiassa buumi on nousussa ja esimerkiksi Hong Kongissa järjestetään nykyisin yksi arvostetuista kisoista.
Mira uskoo, että nyt kun tuntee jo jaksamistaan, jatkossa pidemmätkin matkat tulevat kiinnostamaan. Sen lisäksi jokainen kisapaikka maisemineen ja maastoineen on uniikki kokemus.
Elokuussa Mira osallistuu UTMB:n vuorijuoksuun Mont Blancin huikeissa maisemissa. OCC –matka pitää sisällään 56 km reitin ja 3500 metriä nousua. Arvostetuimmat kisat ovat kuitenkin niin suosittuja, että niihin osallistumiseen tarvitaan paitsi kokemusta muista kisoista, myös ripaus onnea.
– Jotta voi päästä mukaan Tour du Mont Blancille on kerättävä ensin edeltävänä vuonna toisista vuorijuoksukisoista pisteitä. Pisteillä pääsee osallistumaan arvontaan, jossa voi voittaa itselleen kisapaikan. Sain viime syksynä Italiassa juoksemassani kisassa minimipisteet, joilla pääsin mukaan kisan osallistumisarvontaan. Nyt tammikuussa tuli tieto, että onnetar oli suosinut, Mira iloitsee.
Haastattelun jälkeen selvisi vielä toinenkin upea uutinen. Mira edustaa Suomea polkujuoksun MM-kisoissa yhtenä 12 kilpailijasta.
Kisa juostaan 10.6. Badia Pratagliassa, Italiassa. Ultra-pituinen kilpailumatka on 49 kilometriä, jossa nousua on noin 2700 metriä.