Haastattelu psykologi Björn Hedensjön kanssa

Miksi on helpompaa aloittaa uusia tapoja silloin, kun elämä on murrosvaiheessa?

Ihmiset ovat todellakin tottumustensa orjia. Mukaudumme tilanteisiin ja omaksumme tottumuksia, jotka ohjaavat automaattisesti käyttäytymistämme. Sitä voidaan pitää aivojen tapana säästää energiaa. Mutta kun elämä muuttuu, meidän tulee sopeutua uusiin olosuhteisiin. Muutos tarjoaa täydellisen tilaisuuden omaksua uusia tapoja, koska olemme silloin niille vastaanottavaisempia.

Tällaisen hämmentävän ajanjakson loppua, kuten nyt pandemia-aikaa, on myös mahdollista käyttää uusien asioiden omaksumiseen. Ihminen voi nimittäin olla erittäin motivoitunut saamaan aikaan muutoksia, kun jokin lähestyy loppuaan. Tätä psykologista ilmiötä kutsutaan nimellä "The fast finish effect". Uudelle vuosikymmenelle astuvien 29- ja 39-vuotiaiden on esimerkiksi havaittu olevan vahvasti yliedustettuina maratoneilla. Kyse on henkisestä tilinpäätöksestä, jonka teemme lähestyessämme jonkin matkan loppua. Pohdimme, mitä olemme saavuttaneet tai miten olemme matkasta selvinneet. Voimme saada samasta ilmiöstä inspiraatiota uusien kuntoilutottumusten omaksumiseen. Kysy itseltäsi, millaisessa kunnossa haluat olla, kun elämä palaa normaaliksi.

Mitkä ovat tavallisimpia virheitä, kun ihmiset yrittävät omaksua uusia tapoja? Mikä on neuvosi heille, jotka todella haluavat onnistua muutoksessa tällä kertaa?

Hyvin yleinen virhe on asettaa tavoitteet liian korkealle. Uuden vuoden aattona voi tuntea itsensä huikean motivoituneeksi tekemään elämänmuutoksen. Silloin tulee herkästi luvanneeksi itselleen tehdä esimerkiksi neljä viikkotreeniä. Kun harmaa arki koittaa, jaksaakin treenata enintään kaksi kertaa viikossa. Tavoitteen jäädessä saavuttamatta voi tuntea itsensä täysin epäonnistuneeksi ja menettää motivaationsa koko kuntoiluprojektiin.

Toinen yleinen virhe on keskittyä niin sanottuihin välttämistavoitteisiin. Päätetään toisin sanoen välttää eri asioita, kuten herkkujen syömistä. Tutkimukset ovat osoittaneet "lähestymistavoitteiden" olevan paljon motivoivampia eli sellaisten tavoitteiden, joita kohti haluaa kulkea. Tällainen tavoite voi esimerkiksi olla kymmenen kilometrin juokseminen tunnissa tietyn ajanjakson kuluessa.

Harjoittelun kynnystä voi laskea pukemalla treenivaatteet ylleen heti aamulla ja tehdä siten harjoittelun aloittamisesta helpompaa. Voit myös luoda itsellesi sosiaalista painetta, vaikkapa sopimalla ystävän kanssa treenit ja auttamalla toinen toistanne pysymään suunnitelmassa. On myös hyvä laatia itselleen harjoitteluaikataulu ja noudattaa sitä riippumatta siitä, tekeekö sinun mielesi kuntoilla tai iskeekö inspiraatio. Inspiraation on tapana ilmaantua harvoin itsestään.

Miten suhteessa pitäisi toimia, jos asutaan yhdessä ja on joutunut työkaveriksi omalle puolisolleen? Pitäisikö harjoitella yksin vai yhdessä?

Oman ajan tarve vaihtelee paljon ihmisten välillä. On varmasti paljon pareja, joista on tullut olosuhteiden pakosta kollegoita ja yhteistä aikaa on ollut hieman liikaa viime aikoina. Jos tilanne on tämä, voi olla todella hyvä tehdä harjoittelusta kummankin oma juttu. Se antaa mahdollisuuden pitää hieman taukoa toisesta. Toisten mielestä on taas mukava saada viettää paljon aikaa yhdessä. Silloin voi hyvin treenatakin yhdessä.

Kuntosalille lähteminen yhdessä ei ole huono tapa deittailla, ja yhdessä treenaamisesta saa usein motivaatiota. Sille on olemassa myös psykologinen termi, sosiaalinen fasilitaatio. Usein siitä puhutaan myös katsojavaikutuksena. Tämän teorian mukaan saamme lisää fysiologista tehoa ja parannamme toimintaamme ja suoriudumme paremmin, kun haluamme esitellä osaamistamme. Näin käy ainakin silloin, kun tehtävä ei ole liian monimutkainen tai jos olemme harjoitelleet paljon. Ja suurin osa esimerkiksi ulkokuntosalilla tehtävistä treeneistä on tällaisia.

Miten sinkkujen pitäisi toimia, sillä he ovat erityisen yksin juuri nyt? Onko olemassa jotain treenikikkoja, jotka saavat olon tuntumaan vähemmän yksinäiseltä?

Eristysselliä käytetään kidutusmenetelmänä aivan syystä. Ihmisestä alkaa nopeasti tuntua epämiellyttävältä, kun aistit eivät saa uusia virikkeitä. Lisäksi sosiaaliset kontaktit ovat perustavanlaatuinen inhimillinen tarve. Tämän vuoksi pandemiavuosi on ollut erittäin vaikea monille sinkuille, erityisesti ekstroverteille luonteille.

Suosittelen lämpimästi kotoa poistumista. Vaikka rupattelu ulkokuntosalilla ei olekaan toiveiden täyttymys, voi olla mukava nähdä muita ihmisiä, jotka nauttivat samoista asioista kuin sinä. Se synnyttää myös eräänlaista yhteishenkeä. Kun kyse on sosiaalisista tilanteista, pieni määrä on parempi kuin ei yhtään mitään. Ulkona voi tehdä yhdessä muiden kanssa vaikka mitä, kuten juosta, suunnistaa, luistella, kiipeillä, kävellä ja melkeinpä vaikka mitä. Luulen, että olemme toisinaan hieman liian kiinni vanhoissa tottumuksissa ja ajattelemme, että kuntoilun on pakko tapahtua salilla.

Mikä on ollut oma taktiikkasi pitää itsesi pinnalla masennuksen syövereistä tämän pitkän vuoden aikana?

Harjoittelun osalta olen yrittänyt seurata suunnitelmaani erityisen tarkasti. Tiedän, että tarvitsen tietyn määrän juoksua ja voimaharjoittelua voidakseni hyvin, ja vaikeina aikoina erityisen paljon. Siksi olen ollut aika tarkka saman liikuntamäärän ylläpitämisestä, vaikka liikunta ei olisi innostanutkaan juuri sillä hetkellä.

Voimaharjoittelua olen saanut tehtyä ostamalla kotiin käsipainot ja lisäksi olen käynyt ulkokuntosalilla. Olen myös yrittänyt kiinnittää erityistä huomiota arjen mukaviin asioihin. Omaan oloonsa voi vaikuttaa melko paljon omilla valinnoillaan. Tämä vuosi on merkinnyt minulle ja monille muille mahdollisuutta viettää esimerkiksi enemmän aikaa luonnossa ja syventää läheisiä suhteita muihin ihmisiin samalla kun viettää aikaa omassa koronakuplassaan.

Mitä luulet meidän oppivan tästä pandemiasta?

Voimme oppia monenlaista tästä ajasta! Uskon monien huomanneet, miten tärkeitä ihmissuhteet meille ovat. Monet ovat huomanneet, ettei aina tarvitse matkustaa kauas. Lähiseudullakin on kauniita paikkoja ja mielenkiintoista ja hauskaa koettavaa. Nyt myös kiinnostus luontoon ja ulkoiluun on kasvanut samoin kuin innostus mökkien kunnostamiseen. Ihmiset hankkivat enemmän koiria, leipovat enemmän ja ovat kiinnostuneita uusista asioista. Uskon myös, että monet ovat oppineet meidän ihmisten olevan melko sopeutumiskykyisiä. Toivon ja uskon, että pandemian jälkeen tunnemme uudenlaista kunnioitusta ikääntyneitä kohtaan ja arvostamme enemmän hoitohenkilökuntaa ja muita ammattiryhmiä, jotka ovat pitäneet yhteiskunnan pyörät pyörimässä koko tämän rankan ajan.